Mauno kertomus oman motivaationsa löytämisestä

Eräänä ihan tavallisena kesäisenä iltapäivänä Mauno Mansikka tyypertyi mansikkapellolleen. Mauno oli rehkinyt koko päivän pellolla ja yhtäkkiä selkä ja jalat tekivät tenän hetkellä, jolloin Mauno oli nähnyt elämänsä naisen sauvakävelevän kylätiellä. Mauno oli juuri aikonut vislata naisen perään vanhasta tottumuksesta ja tehdä naiseen vaikutuksen, kun nivelet sanoivat työsopimuksensa irti.

– Onpa raihnainen vaari, oli nainen tokaissut olkansa yli nähdessään Maunon konkkaavan pellolla.

Mauno kömpi vaivoin kotiinsa ja ajatteli että lepo auttaisi selkä- ja polvivaivoihin. Seuraavana aamuna hän heräsi siihen, että selkää särki ja polviniveliä pakotti niin vietävästi. Lisäksi toinen olkapää oli arka liiasta mansikan poimimisesta. Mauno oikein pelästyi, nytkö se vanhuus iski. Pitikö nyt jättää iloinen ja viriili elämä taakse ja hankkia keppi tai rollaattori? Kuka nyt hoitaisi tilan ja poimisi marjat? Eikö hän pääsisi enää liikkumaan niin kuin itse tahtoi?

Mauno soitti heti terveyskeskukseen ja sai ajan lääkärille.

Vastaanotolle viisas lääkäri puhui Maunolle järkeä:
Sinulla on tyypillisiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Mutta ei hätää, niihin on kyllä hyvät lääkkeet olemassa, nimittäin riittävä liikunta ja terveellinen ravinto.
Lääkäri määräsi Maunolle liikkumisreseptin ja kehotti häntä muuttamaan elintottumuksiaan muutenkin.

– Ei mitään kauheita muutoksia, pikku entrailua vaan, lääkäri totesi. Mauno empi pari päivää lääkärin sanoja, samalla kun kivut yhä ilmoittelivat itsestään. Lopulta hän päätti pistää itsensä kuntoon. Hän näyttäisi vielä kaikille, että kyllä hänestä on miestä laittamaan itsensä oikein nuoruutensa terään, tai ainakin melkein.

Hän alkoi vähitellen kuntoilla ja syödä terveellisemmin suositusten mukaan.
Maunolla ei ole koskaan ollut mitään porkkanoita vastaan, mutta hän ei ollut aiemmin kokeillut monia muita hedelmä- ja vihannestiskin herkkuja. Mauno ihastui mangoihin ja luumutomaatteihin.

– Kumma juttu, että näitä voi pistellä tuulensuojaan mielin määrin hyvällä omallatunnolla ja olo vaan paranee ja paino laskee, Mauno myhäili.

Muutaman kuukauden päästä Mauno huomasi, että tule-terveys koheni ja selkä- ja polvivaivat olivat helpottaneet. Itse asiassa Mauno ihmetteli, ettei ollut jo aiemmin parantanut elintapojaan - siinä kun on lopulta kyse niin pienistä muutoksista. Lisäksi rivakasta liikunnasta ihan päihtyy, kun endorfiinit tuottavat hyvän olon tunteen elimistöön.

– Saan halvat humalat vaikka joka päivä ilman haittavaikutuksia.
Parasta oli kuitenkin se, että Maunon unelmien nainen suostui lähtemään sauvakävelylle Maunon kanssa. Tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon sietää siis satsata, se kyllä maksaa pienen vaivansa.

Mauno sai lääkäriltään liikkumisreseptin.
Hän alkoi myös pitää kalenteria.